Kännissä olet ääliö

Joo, mää huudan. Näytän myös pysäytyskuvassa puliämmältä. Vallan osuvaa. Muistakaa juoda oikein.

Älä kadota itseäsi

"Sulla on liian pienet tissit. Voisit laihduttaa vähän. Sun otsatukka näyttää typerältä. Älä tupakoi noin paljon. Ei tuo punainen huulipuna sovi sulle. Nuo sun shortsit näyttää vastenmieliseltä. Haluat liikaa seksiä. Etkö muka voi hakea mulle kaupasta kaljaa ja tehdä ruokaa, kun mulla on krapula? Puhut liikaa. Sulla on liikaa kavereita. Naurat liian kovaan ääneen. Oot liian temperamenttinen. Pakkoko sun on analysoida kaikkea? Älä juo kaljaa, vain minä saan tehdä niin. Voitko olla vaan hiljaa ja näyttää nätiltä? Oot muuten lihonut ja näytät kauhealta."

On mielenkiintoista, miten olen joskus ajautunut ihmissuhteisiin, joissa olen kuullut edellämainittuja asioita. Olen pohtinut tätä paljon. MIKSI sitä ihastumisen ja typerien odotustensa varjolla sallii kenenkään puhua itselleen noin? Minä en tahdo elämääni sellaisia ihmisiä, jotka sanovat minulle tuollaisia asioita. En ystäviksi, enkä tuttaviksi, mutta näköjään minä silti haalin heitä parisuhteisiin (tai niiden tapaisiin räpellyksiin.)

Jossain vaiheessa sitä alkaa uskoa niitä asioita. Tuntee itsensä riittämättömäksi, epäkelvoksi sellaisena kuin on. Sitä on joko liikaa, tai liian vähän. Ei koskaan sopiva sellaisena, kuin sattuu olemaan. Pitäisi muuttua ja mukautua toisen odotuksiin ja toiveisiin, muovata itsestään ideaali partneri, se toisen osapuolen unelmien nainen. Koskaan ei ole sellainen jo valmiiksi.

Minulla on paljon ystäviä. Nuoria, vanhoja, miehiä, naisia, homoja, heteroita ja kaikkea siltä väliltä. Se yllättää aina, kuinka mielettömän hienoja tyyppejä olenkaan onnistunut keräämään ympärilleni. Ja minä rakastan jokaista heistä juuri sellaisena, kuin he ovat. Uskaltaisin väittää, että myös he pitävät aidosti minusta juuri tällaisena kuin olen. Minnana, joka käyttäytyy humalassa epäkorrektisti ja möläyttelee typeriä asioita. Polttaa ketjussa ja raakkuu viskibassollaan niin, että varmasti puoli Oulua kuulee sen. On välillä väsynyt, pahantuulinen ja epäedustava. Äkäinen vastarannan kiiski, joka puhuu suoraan ja ärähtää kunnolla, jos oikeasti tympii. Mutta eivät he ole minua yrittäneet koskaan muuttaa.

Jos ja kun yrittää muuttaa itseään, kun sattuu tykästymään johonkin ihmiseen, niin itseäänhän siinä vain saa syyttää. Ei se sen toisen ihmisen vika ole, vaikka se laukaiseva tekijä asiassa onkin. On kamalaa havahtua jossain vaiheessa siihen, ettei tunnista enää itseään. Miettii, mihin katosi se onnellinen ihminen, se Minna, jollaisena on itsensä oppinut tuntemaan. Tilalle on tullut varjo, puolivillainen versio. Haalistuneet värit ja kadonnut persoona. Ei enää tunnista edes omaa luonnettaan, eikä edes tiedä millainen on. Ja koko ajan on onneton.

Sivustakatsojana tällaisia parisuhteita näkee harmillisen paljon. Toki on luonnollista, että ihastuminen, rakastuminen ja parisuhde muuttaa ihmistä ainakin jollain tasolla. Elämä ylipäätään muokkaa ja kasvattaa. Mutta nämä tapaukset, että se ihminen, johon joskus tutustui ja tykästyi, muuttuu täysin. Katoaa. Tilalle tulee juurikin se varjopersoona. Minusta se on surullista. Hirvittävän surullista.

Jos minä joskus päätän, että nyt on se hetki kun loppuu tämä hulvaton sinkkuelämä, niin minä tahdon että se suhde on juuri sitä, että toinen ihminen antaa minun olla tasan sitä mitä olen. Jos satun välillä tilttailemaan tai änkyröimään, niin se ei ole eron paikka. Minullekin sallitaan vajavaisuus ja huonot puoleni. Epätäydellisyys.

Minä kadotin itseni pitkäksi aikaa. Minusta tuli Minna, josta en itsekään pitänyt. Melankolinen ja synkkämielinen, aina surullinen tai vihainen. Itseinhoa ja ahdistusta riitti. Sitten minä päätin että nyt se loppuu. Minä potkaisen elämästäni pois ne ihmiset, jotka eivät anna minun olla minä. Eivät he ole kaiken sen vaivan ja surun arvoisia. En minä TARVITSE noita henkilöitä. Minä löysin onneni uudelleen.

On hauskaa nähdä ystäviä, jotka eivät ole tunteneet minua kovin kauan. He tutustuivat minuun kun olin hieman hukassa, ja ovat hämillään siitä, millainen olen nyt. Millainen se oikea Minna on. Tämä joka nauraa ja hehkuu hyvää oloa, koska elämä on niin hemmetin hauskaa ja kohdillaan. Joka ei kadu eikä häpeä, kulkee pää pystyssä ja nauraa niin että poskiin sattuu ja silmäkulmiin kertyy ryppyjä. On ihana kuulla itselleen tärkeän ihmisen suusta näyttävänsä niin onnelliselta ja harmoniselta, että se tarttuu, eikä sille voi muuta kuin hymyillä.

Muistakaa rakastaa itseänne. Ihan oikeasti. Se on klisee, mutta niin harvinaisen totta. Jos sinä et rakasta itse itseäsi, ei sinua voi rakkaudella korjata tai parantaa kukaan muukaan. Minulla on pienet rinnat. Voisin laihduttaa. Tupakoin hieman liikaa. Voisin välillä tukkia suuni. Mutta minä pidän rinnoistani. Pidän kehostani. Nautin tupakoinnista. Ja sanon ihan tasan mitä minä haluan, koska hei, minä nyt vain olen sellainen. Ja sen takia olenkin niin mahtava tyyppi. Mindiana Jones. Juuri sopiva tällaisenaan.