torstai 20. marraskuuta 2014

Länsimaisen sinkkunaisen ahdinko

On ihanaa olla sinkku. Se on vittu mahtavaa. Voi kokkailla itelleen kaikkia herkkuruokia, käydä joogassa ja zumbassa, iskeä komeita miehiä ja juoda drinksuja tyttöjen kanssa. Ah, ja voi, se vapaus. Se on upeaa.

Not.

Monesti minä mietin kolmen päivän jälkeen, että kannattaakohan niitä housuja pukea jalkaan. Käytän krapulassa koiraa kusella ja kattelen niitä saatanan jumppatrikooihmisiä, jotka reippailee Hukasta ostamaan maitorahkaa ja parsakaalia. Elän vissiin sitä elämäni parasta aikaa. Semikuuma sinkku, voin iskeä kenet haluan, nussia, juoda, bailata, tehdä mitä haluan.

Minä kadehdin ihmisiä jotka ovat parisuhteessa. Sitä sentään tietää, että mitä siellä peiton alla odottaa. Tuttua ja turvallista seksiä. Vaikka se olisi sitä, että pannaan lähetyssaarnaajassa kerran viikossa saunan jälkeen. Mutta kun sitä maniapäissään iskee jonkun miehen, niin ei ole mitään tietoa mitä on luvassa. Se voi olla joku perseestä kiksinsä saava dildovaras tai joku esinahkakriisejä läpikäyvä luuseri. Yhden illan jutut ovat viheliäistä paskaa. Olisipa edes kerran semmonen mies, että sitä voisi vain naida, kätellä jämäkästi ja heittää pihalle. Mutta ei.

Meikän mielestä parhaita harrastuksia hississä on mustapäiden puristelu, nenänkaivuu ja piereskely. Olen unelmien nainen. Just se, joka haluaa iskeä ne varattujen naisten miehet ja hurmata jokaisen olemuksellaan. Minä en miehissä (ja naisissa) ymmärrä sitä, että jos olen mukava, känninen, kohtelias, niin heti joku ottaa nokkiinsa. No ihan varmasti haluan iskeä sen miehen jolla on joku saatanan Coldplay-paita, vetäytyvä hiusraja ja vihaisen hillerin näköinen tyttökaveri. Joo kyllä, haluan olla juuri se nainen joka rikkoo tuon unelmien parisuhteen.

Pahinta on, että olen oikeasti herkkä. Arka ja ihastun. Katselen miestä jostain etäältä, pimeästä nurkasta, mietin että hänen kanssaan haluan irstailla ja pussailla. Sitten joku semisti siedettävä mies tulee ja lähden hänen kanssaan. Koska miksipä ei.

On myös hienoa, että ihmisten mielestä olen joku harkintakyvytön lortto tai itsetuntoani hakeva, eksynyt pikkutyttö, jos harrastan irtosuhteita. Vitut, minä tykkään seksistä. Se tuntuu olevan ongelma hyvin monelle muulle, paitsi minulle. Seksi on paskimmillaankin niinku pizza; vaikka se on pahaa, on se silti ihan hyvää. Mutta tämä saatanan laasasmainen ajattelu ja ylipäätään joku typerä harhakuva, että jokainen nainen etsii vain elämänsä prinssiä, pilaa kaiken. Kun minä haluan nussia ennen ihastumista, ei se vain mene kenenkään jakeluun. Koska naisen ei pidä olla liian helppo. Pitää pihdata ja haaveilla vittu vauvoista, ennen kuin voi heittää ne täpätyt reidet auki ja antaa mennä. Mieluummin minä harrastan sitä nussimista ja ihastun siinä, kuin että ihastun ensin, ja totean sitten että seksi on ihan kamalaa.

Kai tässä on joku pohjakaneetti näin torstaiaamuna, että jokaisessa on monta puolta. Halusin vain ehkä palata blogosfääriin ja tympäistä ja ärsyttää ihmisiä, koska sitähän minä teen. Olkaa hyvät. Mutta silti minä salaa haaveilen rakkaudesta. Ja kuuntelen tätä kapppaletta.