Minulla on ystävä. Hänellä ei ole nimeä. Hän vain on..
... Se mies jonka katseessa on ikuisesti eksynyt lapsi. Pieni mies, patsastelee, iskee naisia karismallaan, sovinistinen hölmö, kävelee typerästi eikä uskalla näyttää, että kyllä hänkin on vain aivan tavallinen poika joka kaipaa rakkautta ja hyväksyntää. Pitkät ripset, parransänki, haalistuneita tatuointeja. Sydän on revitty rinnasta irti, tallattu, murskattu. Etsii lohtua syli sylin jälkeen. Toisinaan minä olen nähnyt hänet aidoimmillaan. Se on niin kovin haurasta, uskomattoman kaunista. Noina hetkinä olisi vain tehnyt mieli itkeä, hengittää hiusvahan tuoksua ja pitää niin tiukasti kiinni, kuin pieni ihminen vain kykenee.
... Tyttö joka esittää niin kovin vahvaa. Pää pystyssä, ylpeänä, aukoo päätään jokaiselle. Mutta ystävälle soittaa aamuisin, kuinka pahalta koko musertava maailma tuntuu. Niin kaunis, niin lahjakas, mutta aina väheksytty, potkittu, petetty. Tyttö, joka on opettanut minulle niin paljon. Nauraa, seikkailee, nyrkki mahtuu suuhun. Villatakin kyynärpäässä on hävyttömän suuri reikä. Sukkahousuissa aina silmäpako. Joka kerta kun hänet näen, rakastan häntä niin paljon enemmän. Täysillä.
... Mies joka kävelee ilman polvilumpioita. Heittää kaiken vitsiksi, on synkkäilmeinen iso köriläs. Tumma ja älykäs, punainen kuin Neuvostoliitto. Hän kuuntelee kun soitan öisin itkien. Lupaa hypätä junaan ja tulla halaamaan. Kertoo kuinka onnellinen on, kun tapasi minut. Niin olen minäkin onnellinen. Isoveli, jota en koskaan saanut.
... Poika joka on vielä niin kovin, kovin nuori. Vertaa itseään muihin, väheksyy, mutta sydän on niin täynnä kultaa. Kun hän kasvaa, tokenee, oppii rakastamaan itseään, tekee hän jonkun tytön niin kamalan onnelliseksi. Suutelee kiihkeästi autonsa takapenkillä, nauraa, tietää olevansa arvokas sellaisena kuin hän on. Kuuntelee Orionia, saunoo, ottaa hikisellä kädellä toisesta arasta kädestä kiinni. Ja minun pikkuveljeni. En ole koskaan nähnyt kauniimpaa, kuin hänen hymynsä suudelmani jälkeen.
... Tyttö, joka hikikarpalot ylähuulessaan kertoo, kuinka hänen päivänsä on ollut niin kaamea. Tuo minulle troppeja ja yskänlääkettä. Hakee sipsejä ja jaffaa. Tyttö, joka juo kanssani kotiviiniä, luemme vanhoja viestejä, nauramme ja itkemme yhdessä. Hänen naurunsa kantaa kauas. Käsikarvat kuin turkkilaisella, jalka pieni kuin lapsella. Pyöräilee kanssani kesällä Hailuotoon ja me humallumme kesäyöstä ja auringosta.
... Poika, kuin lisko. Pyörii yksin piruettia ruskeissa housuissaan keskellä rotuaaria. Kuvaa työmiehiä, ei nuku koskaan. Ihastuu ystävään, ei uskalla yrittää. Nauraa vaan kun pyydän vaikeuttani anteeksi. Kaikki on ihan hyvin, mikään ei ole liian vakavaa. Muistelee tähtitaivasta sänkynsä yllä, mahavaivaisia öitään Damissa. Hurmaa jokaisen tytön, mutta on liian kesytön, kuriton, jotta kukaan hänestä voisi ottaa otetta.
... Mies jolla on maailman kauneimmat silmät. Älykäs pirstaaja, on kokenut paljon. Vie ihmiset pahoille teille, mutta tietää että paremmat ajat tulevat vielä. Vai tulevatko? Onko sillä väliä. Elämä on hauskaa sellaisena kuin se on. Keittiön pöydällä tuhkan alla Tolstoita. Turkkaa sohvan selkänojalla. Vessan ovessa Ruotsin lippu. Repeytynyt Valintatalon paita. Yhteinen rakkautemme Eelsiin.
... Poika, jota ei hyväksytty kotonaan sellaisena kuin hän on. Niin kamalan herkkä, naiivi, suloinen. Nauraa väärissä kohdissa kun katsomme elokuvaa, tiputtelee sipsinmuruja päiväpeitteelleni. Odottaa rakkautta, joka kyllä vielä tulee, iskee kuin sähköaita sormenpäihin. Toivoo että kukaan ei enää särje hänen haurasta sydäntään. Ottaa Tuiskun keikalla 300 kuvaa.
... Mies joka huolehtii aina muista. Naama turvoksissa, hammas vinossa istuu Snookerissa. Ostaa olutta viimeisillä rahoillaan ystäville, tarjoutuu tekemään ruokaa, hieromaan hajonneen selän. On niin käsittämättömän kultainen, että sydäntä särkee katsoa, miten häntä potkitaan päähän kerta toisensa jälkeen. Ihminen jolle toivoo vain onnea. Jäniksenkäpäliä, naisen joka rutistaa lujasti, eikä etsi pahaa poikaa, vaan huolii sen kiltin miehen. Sen kauniin miehen.
... Tyttö joka lähti pois, kauemmas Eurooppaan. Jonka kanssa bailaamme täysillä THJKB:tä, pyllähdämme pääkallokelillä keskelle katua, nauramme ja nostamme toisemme ylös. Tyttö, johon minulla oli onni tutustua julman miehen kautta. Tyttö joka on niin kaunis, soinnukasääninen, älykkäämpi kuin minä, jopa pahempi aukomaan päätään. Se kenen kanssa kesällä juoksemme niin lujaa kuin jaloistamme lähtee, uimaan Kiikelin kesäyöhön.
... Tyttö jonka silmä karsastaa, posket helottavat. Leipoo pannaria, pelaa lautapelejä, nauraa kamalan kovaa, kikattaa, oppii juomaan olutta nopeammin kuin minä. Tuo minusta ulos naurun ensimmäistä kertaa päiviin, huolehtii aina muista vaikka itse ei jaksaisi. Rakastaa ja elää juuri niin kuin minäkin tahtoisin.
Toisinaan on niin kamalan vaikea muistaa, kuinka uskomattoman hienoja ihmisiä elämä on täysi. Rikkonaisia, kauniita, vajavaisia, hankalia, ihania. Ne ihmiset nostavat ylös, kun tuntuu että vajoaa pinnan alle. Ottavat syliin kun itkettää. Näyttävät että elämä on jokainen kerta taistelun arvoinen, vaikka se tuntuisi kuinka raskaalta. Näiden ihmisten takia jaksaa joka ikinen aamu nousta sängystä. Hymyillen.
