Istuin eilen koko päivän Kiikelissä. Ystävälläni oli kuuma ja hän riisui rintaliivinsä. Ylleen hän jätti mielestäni täysin neutraalin, tumman topin. Eiköhän joku miessukupuolinen henkilö sitten kuitenkin huudellut jossain vaiheessa, että "eikö sulla ole tissiliivejä?" No mitä vittua nyt oikeasti. KENELLE SE HELVETTI KUULUU ONKO NIITÄ RINTALIIVEJÄ VAI EI? Ja millä oikeudella joku saatanan urpo kommentoi toisen pukeutumista, ihan vain siksi koska tissit.
Minulle huudeltiin eräänä kesänä silloisen Miloun terassilta, ettei minun kannattaisi käyttää näin pieniä shortseja, jos perseeni on tällainen kuin se on. Kiitin kohteliaisuudesta ja jatkoin matkaani. Eräs mies myös kommentoi kesäistä shortsimuotia sanoilla "hyi saatana, nuo ei näytä kenenkään päällä hyvältä." Olenkohan nyt unohtanut jonkin perustavanlaatuisen säännön, kun mielestäni se, että miellyttää vastakkaisen (tahi saman) sukupuolen silmää pukeutumisellaan, ei todellakaan merkitse hevonvitun vertaa. Minä puen päälleni tasan mitä haluan. Jos jotakuta häiritsee epätasainen iho yläreisissäni, niin siinäpä sitten häiritsee. Jos jonkun mielestä en näytä hyvältä, niin vittu anteeksi, se nyt ei satu olemaan elämäntehtäväni. Näyttää houkuttelevalta varraspaistilta miesten silmissä siis.
En pidä naisista, jotka käyttävät viehätysvoimaansa ja ulkonäköään edetäkseen elämässään. Älkääkä nyt käsittäkö väärin, siinä on jotain piilevää neroutta, että osaa käyttää hyviä puoliaan edistääkseen päämääriään. Asia on hieman sama kuin se, että se baarin epäviehättävin mies iskee kaikki naiset, koska hänellä on karismaa ja Titanicin kokoinen ego. Mutta en arvosta naisia, jotka eivät edes yritä olla mitään muuta kuin silmäämiellyttäviä kikattajia. Tunnen useammankin naisen, joilla on terävä mieli ja paljon sanottavaa, mutta he eivät näytä sitä. He ovat niitä tyttöjä jotka kikattavat oikeissa kohdissa ja keskittyvät näyttämään seksikkäiltä miesseurassa. Koska hei, eihän se muuta vaadi. Heikot bimbot herättävät miehissä suojelunhalun. Hymyilevät aina nätisti eivätkä auo päätään ikinä. Eivät ole niitä "hankalia naisia", jotka kyllä aukaisevat turpansa silloin kun vituttaa tai mies käyttäytyy kuin mikäkin riemuidiootti. Feminismi on moniulotteinen juttu, ja jokainen näkee ja kokee sen omalla tavallaan, mutta mielestäni juuri nämä naiset, nämä heikot ja hymyilevät bimbot, vetävät mattoa feminismin alta.
Minä arvostan jos joku sanoo minua kauniiksi. Onhan se nätisti sanottu ja imartelee jokaisen sisäistä egoistia. Kauneimpia kohteliaisuuksia ovat olleet kuitenkin ne, jotka eivät liity ulkonäkööni. Ehkä olen saanut tunnustusta älykkyydestäni, luonteestani, empatiakyvystäni, kirjoitustaidostani tai jostain muusta. En siitä että tissini ovat hyvät tai naamani nätti. Se kertoo siitä, että ihmiset oikeasti näkevät minut. Minnan ulkokuoren alla.
Henkilökohtaisesti voisin sanoa, ettei tyhmä ihminen edes voi olla silmissäni viehättävä. Jos ihmisellä ei ole mitään muuta annettavaa kuin ulkokuorensa, on se lähinnä surullista.
Ja sitten miehet. Voi teitä. Minulla on runsaasti miespuolisia ystäviä, tuttuja ja kavereita. Istuskelen monesti jätkäporukassa ja kuuntelen tarkoin tuon uroslauman keskustelua ja sanavalintoja. En voi sietää, enkä käsittää sitä, millainen machoilu ja primitiivinen "ugh minä uros"-meininki noissa laumatilanteissa purkautuu valloilleen. Naiset ovat vain naisia. Eivät ihmisiä. "Lähetään naisiin". "Kävitkö naisissa?" Tai sitten naiset ovat vain pilluja, eivät enää edes naisia. "No antoko se pillua ees?" "Ai ei? Turha muija." Miehet vonkaavat pillua. Pimpettiä. Römpsää. Tussua. Tuheroa. Lähtevät pillumetsälle baariin. Pokaavat muijan ja panevat. Seuraavana päivänä keskustellaankin sitten, että kuka sai pillua ja oliko se pillu huono, hyvä vai jotain siltä väliltä. "Ihan ok pillu. Menee paremman puutteessa." Jos sitä ihan oikeasti tahtoo puhua naisesta kuin käyttötavarasta ja kohdella naista kuin esinettä, niin eikö se olisi sitten sama käydä huorissa? Se on ainakin rehellistä kummankin osapuolen kannalta. Nainen pitää kehoaan kauppatavarana, ja mies kohtelee sitä sellaisena.
Tiedän naisia, jotka kohtelevat miehiä, kuin nuo machoilevat idiootit kohtelevat naisia (.. Ja tiedän myös miehiä jotka kohtelevat miehiä noin, sekä naisia, jotka kohtelevat toisia naisia noin). Esineinä, pelkkinä panoina, käsittämättä että eivät miehetkään mitään tunnevammaisia eläimiä ole, kaikilla ihmisillä on tunteet. Itse provosoin toisinaan tarkoituksella. Selitän kovaan ääneen kuinka jätkä oli huono pano ja kyrpäkin oli pienimmästä päästä. On hauska nähdä, miten nuo miehet kiemurtelevat kiusaantuneina, kun yhtäkkiä nainen laukookin moisia asioita ja puhuu heidän kieltään. Kokevatpahan välillä, miltä se henkselien paukuttelu naisen silmissä ja korvissa näyttää ja kuulostaa.
Tiedän naisia, jotka kohtelevat miehiä, kuin nuo machoilevat idiootit kohtelevat naisia (.. Ja tiedän myös miehiä jotka kohtelevat miehiä noin, sekä naisia, jotka kohtelevat toisia naisia noin). Esineinä, pelkkinä panoina, käsittämättä että eivät miehetkään mitään tunnevammaisia eläimiä ole, kaikilla ihmisillä on tunteet. Itse provosoin toisinaan tarkoituksella. Selitän kovaan ääneen kuinka jätkä oli huono pano ja kyrpäkin oli pienimmästä päästä. On hauska nähdä, miten nuo miehet kiemurtelevat kiusaantuneina, kun yhtäkkiä nainen laukookin moisia asioita ja puhuu heidän kieltään. Kokevatpahan välillä, miltä se henkselien paukuttelu naisen silmissä ja korvissa näyttää ja kuulostaa.
Sitten kun naisen keho ei enää tuokaan sitä toivottua iloa ja aututtaa, niin ihminen sysätään vain syrjään. Heitetään menemään. Turha tavara, vaihdetaanpa uuteen, hauskempaan ja parempaan. Usein tämä hetki koittaa siinä vaiheessa, kun tunteet tulevat mukaan kuvioihin. Onhan se nyt sietämätöntä, että nainen ei osaakaan vain pitää hauskaa vaan jumalauta saattaa vaikka IHASTUA. Sehän onkin oikeasti ihminen, hyi helvetti.
Korostan nyt, että en todellakaan puhu tässä koko miessukupuolesta yleisesti. Tunnen paljon uskomattoman fiksuja, hurmaavia ja kunnioitettavia miehiä, joille ei tulisi mieleenkään kohdella naisia kuin kakkosluokan kansalaisia. Valitettavasti tunnen kuitenkin paljon myös toista ääripäätä. Ja valitettavasti minuakin on kohdeltu huonosti, pelkkänä panona ja käyttöesineenä. Se ei tunnu ollenkaan kivalta. Se syö kaiken ihmisyyden, sitä tuntee itsensä hirvittävän turhaksi. Typeräksi ja arvottomaksi. Ei yhtään miksikään. Pelkäksi kehoksi vailla persoonaa. Tissit ja pillu ja perse. Ei mitään muuta.
Nuo miehet ovat luusereita. Epäkypsiä. Kykenemättömiä tasapainoiseen ihmissuhteeseen. Jokainen saattaa toisinaan etsiä yhden illan juttuja, pelkkää seksiä ja läheisyyttä, eikä siinä ole mielestäni mitään väärää tai tuomittavaa. Mutta nekin asiat voi hoitaa tyylillä. Ei niin, että jättää jälkeensä ihmisraunioita, särjettyjä sydämiä ja murjottuja itsetuntoja. Kannattaisi joskus asettaa itsensä sen toisen ihmisen tilalle, ja miettiä edes hetki, miltä se tuntuu. Jos minä joskus kuulisin, että olen jossain keskustelussa vain yksi niistä pilluista, yksi muijista, niin olisi kyllä varmaa, että puhuja ei olisi enää minkäänlainen osa elämääni. Lähinnä ihmiskuonaa silmissäni. Minä puhun ihmisistä heidän nimillään. En objekteina.
Minä en ole pillu. En pelkkää seksiä. En vain vartaloni ja lantionpohjalihasteni summa. Minulla on sielu ja persoona. Aivot. Ajatuksia. Tunteet siinä missä muillakin. Hauras ja toiveikas sydän. Minulla on myös sisua, temperamenttia ja vahvoja mielipiteitä. Minulla on myös silmät ja korvat. Vaikka istunkin toisinaan hiljaa ja vaikuttaisi, etten kuuntele, niin kyllä minä kuuntelen. Katselen ja tarkkailen. Ja päätän, että keitä ihmisiä minä arvostan, ja keitä en pidä yhtään minään.
