En jaksaisi opetella matikkaa, lukea filosofiaa tai harjoitella ruotsia. En jaksaisi tehdä töitä. En jaksaisi enää edes ajatella. Tahtoisin vain maata lattialla kuuntelemassa Trickya, The Nationalia ja Radioheadia. Keskittymiskyky on nollassa ja kirjoittaminenkin, joka aiemmin rentoutti ja vei ajatukset pois kaikesta arkisesta paskasta, maistuu lastulevyltä ja lähinnä vain lisää yleistä kyrsiintyneisyyttäni. En enää edes osaa kirjoittaa. Toistan itseäni ja angstaan paperipäiväkirjani (en todellakaan tiedä miksi omistan niitä kolme kappaletta ja vieläpä kirjoitan jokaiseen niistä) täyteen menneestä, nykyisestä ja tulevaisuuden olemattomuudesta.
Olen viljellyt jo vuosia mottoa "pessimisti ei pety". Se on harvinaisen typerä motto. Pessimisti ei pety, mutta ei myöskään saa elämästään mitään irti. Minä en ainakaan saa, koska jätän tekemättä asioita ihan vain sen takia, etten pettyisi. En edes yritä tehdä mitään, koska se ei kannata kuitenkaan ja ennakkoon maalailemani pahimmat mahdolliset vaihtoehdot käyvät kuitenkin toteen. En pääse mihinkään kouluun. Kirjoitukset menevät päin persettä. Saan pakit siltä kivalta pojalta, jota ajattelen aivan liikaa, potkut työstä, jota osaan niin hyvin kuin sitä voi osata ja hyvässä lykyssä vielä jonkin kuolemantaudin ihan vain jotta voisin kuolla hapannaamaisena ryppyotsana, joka huutelee vielä viimeisillä voimillaan että mitä minä sanoin!
Olen uskomattoman kyllästynyt tämänhetkiseen elämääni. Olen junnannut paikoillani jo tarpeeksi monta vuotta, joten olisi kiva siirtyä edes muutama tipuaskel eteenpäin. Muutto kauemmas keskustasta piristi sentään hieman. Täällä on pikkulintuja, tuttavallisia mummoja ja ihmisiä, jotka tunkevat puolet kaupan jouluvalotarjonnasta parvekkeelleen (se on siis ihan positiivinen asia.) Keskustassa oli vain mielenvikaisia puluja, ylimielisiä fruittaripoikia naapurissa ja ihmisiä, joita ei uskaltanut katsoa silmiin käyttäessään koiraa yöllä kusella.
En jaksa olla tällainen, kyyninen ja ylianalyyttinen mietiskelijä, joka murehtii asioita, jotka eivät ole vielä edes tapahtuneet. En nyt väitä että olisin millään tasolla onneton, olen vain aivan helvetin kyllästynyt kaikkeen ja kaikkiin, muutamaa piristävää poikkeusta lukuunottamatta. En jaksa edes lukea. Sekä Roddy Doylen Paddy Clarke hähhähhää (ehkäpä yksi typerimmistä kirjojen nimistä ikinä) että J.M. Coetzeen Hämärän maat jäivät kesken. Ja minä en jätä kirjoja koskaan kesken. Viimeksi niin kävi vuonna 2009, kun en pitkällisistä yrityksistäni huolimatta onnistunut pääsemään Jung Changin Mao-elämäkerrassa puoliväliä pidemmälle, koska kirja oli niin helvetin tylsä.
Jottei koko postaus (jota kirjoitan vain syystä, etten saa taaskaan nukuttua) menisi pelkäksi turhaksi nurinaksi, mainittakoon että ensi viikolla on tiedossa ehkäpä mielenkiintoisin projekti pitkään aikaan. En ollut myöskään porukan pahin tampio tämänpäiväisessä ruotsin kokeessa, vaikka tentinkin kurssin kotona (= hutaisin pakolliset tehtävät kasaan aikaisintaan pari tuntia ennen deadlinea ja aloitin kurssimateriaalin läpikäymisen vasta viime perjantaina.) Jaksan myös yhä tuntea perverssiä mielenkiintoa sarjamurhaajiin ja ylipäätään kaikkeen omituiseen ja normeista poikkeavaan. Shoppailulakkoni katkesi jälleen kerran kirja-aleen, josta ostin muun muassa tämän,jotta voisin päteä hieman lisää turhilla tiedoillani turhista asioista. Raahaan joka vuosi hyllyyni lisää kirjoja, hyviä ja huonoja, ehtimättä lukea edellisiäkään alta pois. Äkkivilkaisulla näytti, että kirjahyllyssä olisi nytkin reilut parikymmentä lukematta jäänyttä kirjaa, joten en voi väittää että yksikään ostamistani kirjoista olisi ollut mitenkään tarpeellinen tai välttämätön hankinta.
Mutta nyt, onnistuttuani kirjoittamaan jotain, olkoon se sitten kuinka turhaa, tylsää ja sisällötöntä tahansa, menen nukkumaan. Todellisuudessa tuijottelen pimeään kattoon seuraavat kaksi tai kolme tuntia ja torkahdan hetkeksi, nähdäkseni vinksahtaneita unia (viime yönä olin pakkovärvätty esiintymään strippishowssa Clint Eastwoodin kanssa RKP:n puolueristeilylle) ja herätäkseni aamulla tasan yhtä väsyneenä kuin edeltävänä iltanakin.
