En pidä yhdyssanavammaisista ihmisistä. En pidä ennakkoluuloisista, ylimielisistä ja tietoisesti ilkeistä ihmisistä (itsehän en tunnetusti ole mitään noista, ikinä.) En pidä myöskään piipittävistä/inisevistä/pihisevistä naislaulajista. Niin, ja oliivit ovat pahoja.
Olen onnistunut haalimaan ympärilleni aivan uskomattoman hienoja ihmisiä, huolimatta kausittaisesta karmeudestani. Se on aika hienoa.
En nuku, mutta kuuntelen sentään hyvää musiikkia. Naapurit eivät kyllä jostain syystä arvosta aamuöisiä valintojani, mutta mistäpä he mitään tietäisivät, kun kuuntelevat itse joko Santanaa tai suomi-iskelmää (olen aika varma, että molemmat vaihtoehdot soivat hississä matkalla helvettiin)
