Mietin yöllä niitä vuosia, kun olin vielä pieni ja viaton. Satunnaisia muistoja, hetkiä, tuoksuja. Päälle iski kaipuu. Miksi piti kasvaa aikuiseksi?
Muistatko kun lapsena käytiin hammashoitajalla. Katsottiin osataanko harjata hampaat oikein. Suuhun laitettiin pahanmakuinen kapseli, joka värjäsi likaiset hampaat punajuuren väriseksi. Hoitaja torui minua, jynssäsin kunnolla vain etuhampaani.
Ja sitten olivat ne tarrat. Pyöreät, eläinten kuvia. Kuka muistaa, minkä järjestön tarroja ne olivatkaan?
Muistatko pölyisen pihan, auringon kellertävän valon, koulun pihakoivut nupullaan. Kevät koitti vihdoin. Hypättiin ruuttua, joku toi kouluun neonvärisen, muovisen hyppynarun. Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari. Rikas, rakas, köyhä, varas. Pitemmälle en lorua muista. Tarralenkkarit vaihtuivat jossain vaiheessa nauhallisiin. Pikkukivet ujuttautuivat kannasta sisään. Maa tuoksui kuralta, ulkona tarkeni jo ilman takkia.
Uimahallissa hytistiin vierekkäin, avaimet puristivat nilkassa. Uikaa, lötköpötköjä, sammakkoa, sukeltakaa, kilpparia! Ärsytti kun muut eivät osanneet uida, A pärski vedessä kuin epilepsiakohtauksen kourissa. Hallissa kaikui, käsivarret olivat kananlihalla. T tahtoi aina olla parini, sukelsin karkuun.
Tunnin jälkeen uimahyppyjä, pojat möykkäsivät, loikkivat korkealta. Minä en koskaan uskaltanut nousta kolmatta ponkkua korkeammalle, viides oli jo liikaa. Vain kerran tipahdin mahalleni.
Uinnin jälkeen suihkuun, opettaja vahti että uimapuvut riisuttiin, saunassa oli pefletti pyllyn alla. Tukka märkänä odotettiin bussia takaisin koululle. Tukka ehti jäätyä matkalla.
Luokkakuvassa ei mikään ollut koskaan hyvin. Otsatukka pystyssä, silmäpussit, ripsiväriä alaluomessa. Finni nenänvarressa. Nuorempana harvahampaat, tyhjiä kohtia hymyssä. Muumipanta painoi korvat hörölleen, paidassa oli kuivunutta jugurttia. Kuvaaja yritti olla hauska, hymy oli väkinäinen. Minä aina pisimpänä takarivissä. Pojat hurrasivat kun kasvoivat pituudessa ohi. Pitempi kuin Minna, jonkinlainen virstanpylväs sekin.
Äiti katsoi illalla Salaisia kansioita. Minä hiivin kiikkustuolin taakse, 7-vuotias, yöpaita nilkkoihin asti. Television valo välkkyi parketilla. Pelotti, kurkistin vain toisella silmällä rottingin varjosta, kyyryssä, hiirenhiljaa. Olisi pitänyt nukahtaa jo tunteja sitten.
Ja muistatteko ne vahaliidut, joista jäi rasvainen, niljakas tunne sormiin? Kympin tytöillä ehjinä rivissä, muilla katkeilleina, murusina. Vesiväripaletissani oli petrooli aina haljennut. En osannut piirtää enkä maalata, yritin silti. Äiti ripusti tökerön näköisen kissani keittiön seinälle. Kissa nojasi etutassuillaan vasten ikkunaa. Misu, menehtyi jo vuosia sitten. Näytti ihan Latz-kissalta.
Toukokuun viimeiset päivät, kesälomaan vain muutamia päiviä. Kutina, jännitys, loputtoman pitkä kesä edessä. Leikkejä ja seikkailuja, Summeri aamuisin telkkarista. Uimaretkiä Haukiputaan montuille, Lämykälle. Veneen keulassa mökille, perunatkin maistuivat siellä aina paremmalta. Kevättakki, ensimmäinen lämmin tuuli. Se lapsen onni, kun bongasi ensimmäisen perhosen.
Kuravettä ja rapakoita etupihalla. Minä istuin kurahousuissani keskittyneenä ajotiellä, rakentelin puroja, patoja, vallihautoja. Valutin ruskean veden tielle, nautin kun se norui betonia pitkin ja muodosti kirjavia lammikoita.
Joululahjasäkki oli vastustamaton. Tunnustelin sen muotoja, näpersin jätesäkin kylkeen sormenpään kokoisia reikiä. Olisiko siellä se Suukko-Kati? Tai Furby? Tai Monopoli? Kumpi sai enemmän lahjoja, istuin otsa rutussa joululahjaröykkiöni vieressä ja laskin siskon saamia paketteja. Voi sitä huutoa ja möykkää, jos toinen sai enemmän. Materialisti jo lapsesta asti. Sain kerran nuken, joka ei toiminut. Ei sanonut sanaakaan, vaikka paketti lupasi niin. Sain valita uuden lelun tilalle. Otin Teini-Skipperin, siitä tuli lempparini. Itkin kun Skipperiltä lähti leikkiessä pää irti.
Mummon riippukeinussa oli aina muurahaisia. Kiipeilivät pohkeisiin ja kainaloihin läheisestä männystä. Muurahaispesiä oli kaikkialla, jätin ne rauhaan. Kerran työnsin lähimetsän valtavaan pesään sokerilla valellun kepin. Muurahaiset menivät sekaisin. Pesä oli suurempi kuin minä, vielä silloin pieni ja hintelä.
Yläasteella Nellyn kanssa kuin paita ja farkkuperse. Murjotimme käytävillä yhdessä, takapenkin tytöt. Matikantunnilla heittelimme lappuja toisillemme. Riitelimme, puhuimme pojista, piirtelimme pilakuvia. Kuviksentunnilla Nelly uhkasi kertoa ihastuksestani kaikille. Juoksin perää, nykäisin tukasta. Nyrkkiin jäi paksu tuppo hiuksia. Pitivät kahelina. Adidaksen Superstarit ja pitkä vakosamettihame. Jessus, olin tyylikäs.
Jossain vaiheessa ei enää kehdannut pitää niitä vaatteita, joita aiemmin rakasti. Sydämenmuotoiset aurinkolasit eivät olleetkaan enää cool, toppahaalari oli vauvojen vaate. Reppu vaihtui olkalaukkuun, logot loistivat tennareista pitkälle. Pipo jätettiin kotiin, käveltiin tukka jäisinä pötköinä kouluun. Minulla ei koskaan ollut Kooma-pipoa. Toppahousuja ei missään nimessä, mamoilua moinen. Leveät lahkeet olivat aina rispaantuneet ja rapaiset.
Makoilimme siskon kanssa parvisängyn alla ja kuuntelimme musiikkia. Äiti
oli nauhoittanut c-kasetille radiosta, oli Oasista ja Paula Abdulia. Minä pieni, sisko hieman vähemmän pieni. Tumma ja vaalea, toisen silmät siniset, toisella vihreänruskeat.
Kasettimankan kaiuttimissa oli vihreät ritilät. Jos kelausnappulaa painoi tarpeeksi kevyesti, kuulostivat kaikki pikkuoravilta. Nauratti.
Tätä kappaletta metsästin vuosia. Lapsuus hyökyi nykyisyytenä päälle, kun sen vihdoin löysin.
