Pappa vuoli meille pajupillejä kesäisin. Opetti miten saa kuulumaan oikeanlaisen äänen, istui verkkahousut jalassa ja nauroi lasten riemulle. Juoksentelimme mummolan piharajan metsikössä ja puhaltelimme pilleihimme, minä ja sisko, serkku perässä.
Hiljainen mies, istui verannalla tupakki suussa ja tuijotteli merta. Kamarissa oli aina tummelipurkissa suklaata, kermatoffeeta. Samaa mitä juhlapöydän konvehdeissakin aina. Joka kerta muisti tarjota meille lapsille.
Juhannuksena haettiin limsakorit. Silloin myytiin vielä lasipulloja. Saunan jälkeen syötiin makkaraa tukka märkänä, ketsupilla tietenkin, muovilautasilta. Sitten mentiin pottukellariin ja valikoitiin mitä limukkaa juodaan. Oli muumia ja smurffia ja jaffaa, vihreää, keltaista, punaista. Hartwallin omenalimsa maistui aina yhtä pahalta.
Pappa ajoi hitaasti moottoritielläkin. Vei minut kerran sairaalaan, jalkaa paketoitiin kun nivelside paukahti. "Eihän tässä kiire mihinkään ole." Vauhtia oli ehkä kahdeksankymppiä. Muut autoilijat puivat nyrkkiä, mulkoilivat vihaisesti kaahatessaan ohi. Se oli lava-auto, myytiin jo vuosia sitten. Hanskalokero aukesi joka kerta postilaatikon kohdalla. Aina se jaksoi naurattaa.
Pappa oli tehnyt keinun. Paksua köyttä ja lankunpätkä. Kerran keinu hajosi, kiikuin liian lujasti. Tipahdin korkealta, keuhkot iskeytyivät tyhjäksi. Serkku juoksi hysteerisenä ympärillä "mee juomaan vettä, mee juomaan vettä." Minä haukoin henkeä, pihisin. Verkkaisesti pappa huusi, että taputa nyt tyttö hyvä sitä selkään. Se auttoi.
Ei pappa oikein rakkauttaan osannut näyttää. Suklaalla, jaffalla, syntymäpäivälahjaksi antoi aina setelin. Lueskeli Huovista ja Paasilinnaa, seinillä oli lasten piirustuksia. Kello raksutti hiljaa, pinttynyt tupakan haju. Iso mies, villapaita ja kasvot kuin kirveellä veistetty. Se Kuosmasten kuuluisa nenä. Rapsutteli Ukko-kissaa. Kukaan muu ei sitä kollia uskaltanutkaan rapsuttaa, puolivilli eläin. Kerran oli kantanut pihalle lumikon.
Viimeksi kävimme katsomassa jouluna. Pappa hymyili, oli onnellinen kun lapsenlapset kävivät katsomassa. Ei muistanut että oli joulu. Huoneessa haisi desinfiointiaine, kliininen tuoksu. Mietin että kesällä pitäisi tulla, pukella pappaa puistossa ja lukea ehkä hieman Paasilinnaa ääneen. Piti lähteä jouluaterialle. Pappa ei olisi millään tahtonut päästää kädestäni irti.
On kamala katsoa kun ihminen hiipuu pois. Jäljelle jää tyhjä kuori, tuntuu kuin sielu valuisi hiljalleen pois ruumiista. Sameat silmät, posket kuopalla, rohiseva hengitys. Katse ei kohdistu mihinkään, ei enää tunnista kävijöitä. "Nyt pappa tekee kuolemaa." En kyennyt menemään katsomaan.
Räsänen meuhkaa että eutanasia on väärin, se on murha. Minusta se olisi armoa. Viimeinen hyvä teko, minkä kuolevalle ihmiselle voisi tehdä. Mutta kuolemaa pitää pitkittää, pumpataan riutunut keho täyteen kipulääkkeitä, letkuja verisuoniin, kun ruokaa ei voi enää syödä, annetaan suolaliuosta. Omaiset istuvat ja odottavat, katselevat itkien hidasta lähtöä. Pääsisipä pois nopeasti, kivuttomasti. Sitä minä toivon, todella toivon.
Minä tahdon muistaa sen miehen sellaisena kuin hän oli. Pajupillit ja aurinkoiset kesät mummolassa, juhannusjaffat, tupakan kellertämät sormet, nuhjuinen villapaita. Pysähtyneen tunnelman kamarissa, kun kaikki oli paikallaan, hiljaa, rauhallista. Mutta vielä pitää odottaa hetki, sitä lähtöä. Tunteja, päiviä, ehkä jopa viikkoja.
Sitten vielä ne kaikki velvollisuudet. Musta mekko hautajaisiin, graavilohileipiä vieraille. Kahvinkeittäjät ja arkunkantajat. Minä itken aina hautajaisissa kuin pieni lapsi. Silmät muurautuneina umpeen, virret laulan ääni väristen ja sortuen. Toisinaan vien kynttilöitä haudoille. Kerron mummolle mitä kuuluu, kenestä pojasta tykkään, miten koulussa menee. Isomummolle puhun, vaikkei hän minua koskaan ehtinyt sylissään pitää. Puistelen lumet, kerään lakastuneet kukat ja sulaneet steariinit. Roskat muistan lajitella aina, metallit ja muovit oikeaan paikkaan.
Ainahan sitä vain odotellaan kuolemaa. Ontoin ilmein ja murtunein mielin. Mutta kyllähän minä sitä ihmistä rakastan. Pian rakastin. Yksi kynttilä lisää kauhtuneeseen kangaskassiin.
